Moni varmasti ajattelee nyt, että itse soppani keitin. Toki on näin, mutta en voinut mitenkään tietää, että tulevaisuus toisi tällaisen katastrofin tullessaan. Kun olin raskaana, mies suunnitteli, kuinka hän hoitaa viikonloput lasta niin minä saisin levätä. Hän vaikutti siltä, että haluaa yhdessä elää, yhdessä jakaa arjen, yhdessä huolehtia taloudesta. En oikein tiedä, miten kävi. Ehkä vaadin liikaa liian nopeasti. Ehkä. Tai ehkä en. Jokainen on kuitenkin vastuussa itsestään. En aio ottaa vastuuta toisen osallistumattomuudesta. Otan vastuun omasta elämästäni. Siksi haluan elää itsekseni.

Se on niin suututtavaa, kun itse käy töissä, maksaa laskut, ruoan, asunnon, elämisen. Hoitaa kodin, lapsen. On kaikesta yksin vastuussa. Ja toinen nukkuu pitkään, pelaa koneella, katsoo leffoja. Päivästä toiseen. Onneksi ne ajat on nyt takana päin.

 Joku voi olla sitä mieltä, että nuori ikä selittää kaiken. Ei se niinkään ole. Tiedän täysin aikuisia, kypsässä iässä olevia ihmisiä, joilla on parisuhde ihan samassa tilanteessa. Tiedän myös nuoria ihmisiä, joilla ei ole mitään ongelmaa. Kyse on luonteesta. Siitä millainen ihminen on. Kyllä nuorikin voi olla hyvä vanhempi ja osata huolehtia niin itsestään kuin muistakin. Yhtä lailla iäkkäämpi voi olla täysi renttu.

Kokonaisuus ratkaisee.