Mies sai töitä. Jee. Suurta taloudellista helpotusta siis tiedossa. Myöskin jatkoa parisuhteelle, koska minä en nyt toistaiseksi jaksa ruveta tekemään mitään isoja päätöksiä elämästä. Me tulemme Miehen kanssa toimeen ja yhteiselokin helpottuu, kun toinen tekee vuorotyötä. Muita miehiä en elämäni kaipaa, vaikka vipinänkaipuuta onkin. Se vipinänkaipuu ei kuitenkaan miehiin varsinaisesti liity, vaan siihen, että olisi edes jotain jännää. Jotain erikoista.

Työn puolesta erikoista ja jännää ja stressiä kyllä piisaa. Vauvan kanssa riittää tekemistä niin, ettei sitä paljoa ehdi omia ajatuksiaan ajatellakaan, kun on niin hoppu koko ajan.

Kunhan Mies alkaa saada palkkaa niin minä pääsen vihdoin ja viimein sijoittamaan tulojani asunnon sisustamiseen. Ostoslistalla on heti alkuun ruokaryhmä, sohva ja kasa tapettia. Niihin uppoaakin sen kokoinen summa, että turhaan sitä sen enempää vielä suunnittelee :D